Mamman muistolle

Tiesin ettei sulla ollut hyvä olla,
mut en tienny että asiat olis näin huonosti.
Sä olit mulle niin helvetin tärkeä, osa meidän perhettä,
mä rakastin sua todella paljon ja jään myös kaipaamaan.

Sä et ollut pelkkä kissa vaan myös ystävä, todella suuri menetys
kaikkien meidän yhteisten hetkien jälkeen.
Sua rakastettiin todella paljon.
Mä toivon tosissani että sun on nyt hyvä olla.

Tosi ironista.. rakas kissa kuolee päivää ennen synttäreitä.

Mut kaveri teki runon tosta kissasta <3:

Pitkä matka kuljettu on,
hyvästit lausutaan hiljaa.
Aina ja ikuisesti tullaan kaipaamaan,
koskaan ei muistot pääse katoamaan.
Mutta yksi asia mieltä painaa,
nähdäänhän vielä,
edes kerran?
Odotatko minua siellä,
missä kaikkien on hyvä olla?
Siellä, missä mikään ei enää meitä satuta.

Yksi taival päättyi, liekki sammui 14.6.2007.

Toi runo merkkaa mulle tosi paljon.

Ei hemmetti.
Ayabie oli ihan helvetin hyvä!
En osaa sanoa tai muuten kehua tuota päivää mutta
sen haluan kertoa että itse keikka oli mieletön!
Ensi vuonna aion mennä uudestaan. <3

Olisi muutama asia joita kirjoitin kännykkään Ayabien keikalle odottaessa:

Taas elämän synkkiin syövereihin.. Oon just jonottamassa Ayabielaisten nimmareita ja kaverit jättää mut koko ajan yksin vahtimaan kamoja kaiken maailman tekosyiden kera. Itseasiassa en osaa sanoa tekeekö ne sen tahallaan vai eikö ne vaan ajattele miltä musta tuntuu jäädä koko ajan yksin.
Nään Ayabien livenä!! Saan niiden nimmarit!
Ei helvetin helvetti miten hienoa. 8D Mä toivon että pääsisin mahdollisimman eteen. Tahtoisin nähdä ne kunnolla ja läheltä mut eturivissä on kuulema vähän vaikeampi hengittää. Oon kai hullu mut senkin uhalla tahdon nähdä ne kunnolla.
Kirjoitettu 28.5. klo.9.16

-

Jätin nyt kaverit kahestaan sinne jonoon ja puol tuntii oon ollu kateissa eikä lähetetä edes tekstaria, sanoin niille vaan ennen lähtöä että meen jonnekin..
Ei kaivata ei. Kaikki on paljon paremmin ku mä en ole niiden seurassa, kolmantena pyöränä. Pitää nyt kattoo milloin meen takasin niiden luo. Ehkä joskus kello kahen jälkeen, tai ehkä ennemmin, riippuu siitä kuinka nopeasti ne mua kaipaa.
Kirjoitettu klo.13.35

-

Ja nyt ne vihaa mua.
Annoin niiden olla tunnin keskenään ja ne ei puhu mulle sanaakaan.
Siitä vaan, onneks on enää pari päivää päättötyötäkoulussa ja sit se on ohi, ei tarvitse kestää enää tätä kolmantena pyöränä olemista.
Miksi aina minä, siis IHAN AINA mä olen se joka jää yksin.
Ehkä se on kirous.
Kylläpä oksettaa.
Kirjoitettu klo.14.5

---------

Että sellaista sielläkin.
Must todella tuntuu että ne vihaa mua.
Mun tunteet näitä mun "ystäviä" kohtaan on kuollut. Ainakin melkein.
Pientä pettymystä ja halveksuntaa löytyy.
Asian vois kyllä korjata.. Nimittäin jos ne rupeais ottaa munkin tunteita  välillä huomioon niin voisin ehkä antaa anteeksi. Ehkä.
Naamio on pysynyt melko hyvin kasvoilla, tarkoitan nyt siis tätä mun tekohymyä. Ainakin se näyttää menneen läpi.
Itse en niitä rupea huomauttelemaan, saavat tajuta itse virheensä kun pystyvät ne vielä kenties korjaamaan.
Välillä vielä niiden kanssa saa VÄHÄN nauraa aidosti mut siihen se sit jääkin.
Luottamus alkaa hiipua.
Pelkkä niiden katsominenkin sattuu.
Sattuu niin vietävästi.

Jee! Äiti antoi sittenkin luvan :D Lupautui jopa maksamaan koko homman ^________^

Nimmarit ja halaus!! Ei elämä miten hienoa.. :]]
Vähän niinku sillo MUCCun nimmarien jako tilaisuudessa :D
Tosin en vaan tajunnu halata ketään ku olin niin shokissa ;______;
Satochia en ehtinyt ku kaikki vaan rynni sinne... mut joo, tästä asiasta on jo itketty. :P

Klo. 5 aamulla huomenna lähtee bussi, siihen pitäis ehtiä..
Pitäis varmaan herätä joskus kolmen tai puol neljän aikaan ku olisin lähössä siinä neljän aikaan.
Pitänee sitten myös mennä aikasemmin nukkumaan tänään,
ehkä joskus kello kaheksan tai yheksän aikaan jo?


Plää. Mummon pitäis tulla meille kohta kyläilemään ja mun pitäis siivota huone. -____________________________-; Ei kiva.

Tulipa tästä lyhyt.. o.o'
No ei voi olettaa että jotain kovin suurta olisi tapahtunut tähän aikaan päivästä, ottaen huomioon että heräsin vasta tunti sitten :'>

Niin.. Ens viikko on vika viikko koulua.
Kun koulu loppuu, kaverit loppuu. Tai siis ne kaverin tapaiset.
En tiedä pitäiskö olla helpottunut ku pääsee vihdoin eroon niistä ihmisistä, vai itkeä koska koulun loputtua oon aivan yksin.

Taas kaikki vituttaa.
Jostain syystä oon just nyt kamalan vihainen.
Enkä taaskaan tiiä miks ihmeessä.

Tulevaisuus pelottaa, mitä mä teen jos en pääsekään lukioon?
Jos pääsen, mitä mä teen sen jälkeen? Mistä vois mahdollisesti tulla mulle ammatti?
Mikään ammatti ei ainakaan just tällä hetkellä kiinnosta..
Helvetin ahdistavaa ku koko tulevaisuus on yhen vitun ison pilven peitossa.

Miks?
Miks mulle ei suoda edes päivää kestävää onnellisuutta?
Onnellisuus.. mitä on olla onnellinen?
Ei ainakaan olla niin kutsuttujen ystäviensä hylkäämä.
Kuinkahan moni tietää miltä oikeesti tuntuu olla yksin tuttujen ihmisten keskuudessa?
Kuinka moni oikeasti TAJUAA mitä on ystävyys?
Tuntuu että tuo käsite on monella täysin hukassa.

Mä toivon että mun lukio ajasta tulis paljon parempi ku yläaste ajasta.
Mä toivon että joku vaan tulis juttelemaan mulle ku mä en itse niin uskalla tehdä. Oon aivan liian ujo sellaseen.

Omatunto on taas pohjalukemissa. Ei kuintenkaan ihan niin alhaalla ku viime kirjotuksessa..
Pari tuntia sitten olin taas valmis viiltämään rannetta.
No itse asiassa ajattelin että voisin viiltää pienesti tohon niskan ja kaulan seuduille, olis ollut uus kokemus sekin.
Mut sitten järki puuttu tilanteeseen eikä koko hommasta tullut enää yhtään mitään. Edelleen nää samat vanhat arvet komeilee vasemmassa kädessä.
Että mä vihaan mun elämää! Kunpa se vois olla parempi vielä jonain

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti	--------------------*	Introvertti
Käytännöllinen	----*----------------	Intuitiivinen
Ajattelija	----------------*----	Tuntija
Impulsiivinen	--------*------------	Harkitsija

(mpmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet hiljainen, käytännöllinen, herkkä ja spontaani. Kaltaisesi ihmiset ovat hieman ujoja ja syrjään vetäytyviä, ja etsiytyvät ammatteihin joissa on mahdollisuus yksinäisyyteen ja samalla pitää sormensa elämän pulssilla. Metsänhoito, maatalous, puutarhanhoito, sukeltaminen, kaivostyö ja rakentaminen ovat sinulle soveltuvia ammatteja, samoin kuin käsityöammatit ja taide. Ihmistyyppisi ovat myös usein ammattiurheilijoita, muusikkoja tai esiintyviä taiteilijoita. Osaat nauttia aisteistasi, ja viihdyt ulkoilmassa ja luonnossa. Arvostat itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, ja vetäydyt mielelläsi syrjään liian epämiellyttävistä tai vaativista tilanteista. Vapaa mielenlaatusi on usein vastakkainen liikeyritysten tavoitteille, joten sinua ei helposti löydetä "uraputkesta" tai ainakaan suuryrityksen johtoportaasta.
--------
Melko oikeassa tuo oli.
Testin voi käydä tekemässä täällä