Anteeks etten ole kirjoittanut vähään aikaan. On ollut paljon menoja..

Tää mun niinkutsuttu 'surullisuus' on tainnu mennä vähän yli.
Mä tunnustan sen nyt tännekin ja mä todella toivon ettei kukaan tuttu pääse tätä lukemaan. Mä viiltelen. Okei, se on nyt sanottu. Ainoastaan mun paraskaveri tietää siitä mun tän blogin lisäksi.
En kyl koskaan vereen saakka! En.. En tahdo että muhun jää arpia joista mua vois sitten syyttää ja sillai. Kukaan muu ei saa tietää!
Se vaan on niin outoa miten pieni viilto saa mut rauhottumaan.
Se on jollain tapaa.. en tiiä.. saan siitä jonkunlaista 'voimaa', sanoisinko, jatkaa eteenpäin. Itsemurha mietiskelyistäni en ole vielä kaverilleni kertonut enkä luultavasti varmaan edes uskalla.
En uskalla edes kuvitella miten hän reagoisi.
Viilsin peukalooni V kirjaimen. En tiedä miksi.. Mut se näyttää ihan paperiviillolta ja paranee äkkiä. Ainakin toivoisin niin.
Laitoin siihen viillon kohdalle kyllä laastarin. Verta tuli jonkin verran, mut ei paljoa..

Vittu. Huoneesta on kaikki lamput rikki eikä ole ku tietsikan ruutu joka valaisee huonetta. Kunnon luolassa minäkin asun. -_________-'

Mä muuten sain silloin 1.3. sen The Sims 2 Vuodenajat lisäosan. ^^
Se on tosi kiva.. Talvi on ehdottomasti parasta aikaa. Silloin on vaan niin kaunista. :)

Kaveri neuvoo mua lopettamaan viiltelyn.
Onhan se oikeessa ettei kannata, mut jotenki en vaan osaa lopettaa.
Yksikin viilto päivässä riittää rauhoittamaan. Sitä voisi kutusua jopa ihmeelliseksi miten yhtäkkiä stressi katoaa kun sakset koskettavat ihoa..
Selvä on, en kerro enempää.
Mutta siis, olen huomannut että viiltelyn lopettaminen on vähän hankalaa.
"Jokaisessa meissä asuu pieni masokisti" kaverini on sanonut.
Ilmeisesti se 'pieni masokisti' pitää vain löytää. Ja minä taisinkin löytää sen jo.
Tottakai tiedän sen itsekin että viiltely on tyhmää, älä käsitä väärin! En vain pysty lopettaa.
Viime otsikossa sanoin että on pysyttävä vahvana.. Ja paskat!
Mä oon heikko.
Heikompi ku moni muu. Ei sitä varmaan päällepäin uskois, mut se on vaan hyvä. Ei liikaa huomiota.


Typerää.

Rakastan Aoita päivä päivältä enemmän.
Surua siis senkun kertyy ja tahtoisi vaan huutaa tuskasta.
Miten kestän tätä? Ei hajuukaan.
Aoi, lupaathan että me tavataan vielä? Lupaathan?

Ainiin.. Enkö ole viel hehkuttanut sitä että olen menossa 20.3. MUCCun keikalle Tavastialle?! No mä olen menossa! ^_____^
Loistavaa! Vihdoin saan nähdä MUCCulaiset. Pakko saada Satochin rumpukapula. XDD
Aoin ostaa sieltä ainakin MUCCun fanipaidan, julisteenkin ehkä jos löytyy rahaa.
Se on muuten tiistai. Saadaan koulusta lomaa sikspäiväksi ja me istutaan kaverin kanssa bussissa onnellisina klo.5 AAMULLA.
Jep. Melko aikasin ^^ Ehtiihän sitä sitten nukkua jonossa..

Lopettelen taas tältä erää.. Heihei.