Tänään taas klo.11 koulussa juuri ennen tunnin alkua..:

'Niin sitä samaa taas.. Kaveria alko taas masentaa eikä mulle voi puhua.
Lähti kumminkin toisen kaverin kanssa kaapille viemään kirjaa taatusti taas jutteli sille jaa muuta sellasta, no mikäs siinä mut.. MIKS mulle ei voi sanoa samoja asioita?! Mua ei halata, ei nojata päätä (tai sitten se johtuu siitä että oon pari senttiä pitempi ;P), eikä mulle voi kertoa mikä mieltä painaa..
Vittu muako ne sitten vielä nimittää kaverikseen, vai nimittävätkö ollenkaan?
Tietääköhän ne edes että mullakin on tunteet..
Ne ei voi kuvitellakaan miten kauheelta must tuntuu ku mut suljetaan
ulkopuolelle.'

Nyt olo on taas vähän parempi..

Mut tuohon mun edelliseen tekstiin viitaten;
Ei mua tarvitse halata kokoaikaa, mut ykskin halaus riittäis kertomaan mulle että ehkä mä sittenkin olen tärkeä niille.
Eikä muhun tarvitse nojatakaan, mut se tekee silti kipeetä ku vaan kattoo vierestä toisten nojailua toisiinsa ;P Se sattuu oikeesti!
Eikä mulle tarvitsis ees kaikkea kertoa mitä pään sisällä liikkuu,
mut ois kiva jos mulle voitais edes sanoa mikä on hätänä.. Mullekin voi uskoa asioita tietoon, muhun voi luottaa kyllä!
Eivätpä taida tietää sitä.. ;_________;

Lopetan tähän tältä erää.