Okei, myönnän et toi oli aika dramaattinen otsikko mut silti.
Mulla alko viikonloppuna sellaset ihme 'kohtaukset' etten vaan pystynyt vetää henkeä. Pelottavaa. Sainpahan kaveritkin säikäytettyä. ;___;
Nyt ku mä oon saanu näitä hengenahdistus kohtauksia niin kaverit on alkonut käyttäytyä ihan kummallisesti, ihanku ne ajattelis et tää on tarttuvaa?
Ihanku ne miettis et oon jotenki sairas/pimahtanut?
Tekee kipeetä katsella niiden käytöstä.
Saan varmaan jossain vaiheessa jotain astma-lääkettä.
Lääkärit arvelee et nää mun kohtaukset johtuu joko stressistä tai sit mul on vaan joku paniikkihäiriö.
Mä vihaan tätä! Ei tunne itteensä oikeen normaaliks, ku kaveritki käyttäytyy melkeinpä välttelevään tapaan. ;_______; Mua itkettää.

Tänään kumminkin joskus koulupäivän loppupuolella mun olo alkoi parantua ja lopulta mulle tuli tosi loistava olo. Yhtäkkiä kuristaminen vaan loppu.
Se oli mahtavaa. Näämmä kaveritkin katsoivat sen hyvällä ja saattoivat jopa puhua mulle muuta ku jotain tyyliin "Kerro sitte jos tuntuu taas kauheelta" tai "Hengitä syvään, rauhallisesti", siinä vaiheessa ku ne noita lauseita mulle syötti eikä sanonu suunnilleen mitään muuta alko olla melko hylätty olo, vaik mä tiiän kyl ettei ne mitään pahaa tarkottanu, kai ne vaan pelkäs eikä osannu oikeen toimia, olisin varmaan reagoinu ihan samoin.
Mut silti en halua saada niitä kohtauksia enää jos kerta kaveritki rupee käyttäytymään tolla tavalla. Se on enemmän ku inhottavaa.
Voisivat keskustella munkin kanssa ihan normaaliin sävyyn, niinku ennenkin..

En ymmärrä mikä mua vaivaa. Luulin jo päässeeni tästä tavasta eroon.
Kolme viiltoa lisää. Jep, nyt niitä on yhteensä seitsemän + se yks kämmenessä.
Veri on niin punaista..

Tällä hetkellä mulla on sellanen olo ihanku kaverit inhois mua. Tai vihais.
Miksköhän ne oikeen ees vaivautuu olemaan mun kanssa?
Must tuntuu just nyt niin hyljätyltä.

Pitäis varmaan mennä suihkuun enneku jämähdän taas koneeseen kiinni.
Heihei.