"Tää biisi.. Moi dix moisin Silent omen..
Tää kuvastaa niin täydellisesti mua sisältä päin.
Masokisti hiipii hiljalleen esille ja lopulta valtaa mielen täysin.
On niin kylmä.. Paleltaa.. pelottaa.
Must tuntuu että se hyökkää taas. Mut mä en voi viillellä enää ennen leirikoulua, enkä sen aikana. Vasta sen jälkeen..
Siihen asti on kestettävä. Tein päätöksen, en kerro viiltelystäni enää kenellekään! En edes kavereille.. Tästä tulee raskasta, mut mä en saa antaa sen näkyä.
Liika huomio on liikaa, yllättäen.
Mulla on paperille tulostettu yks kuva.
Siinä on jonkun ihmisen kämmen, jonka lävistää ruusu.
Kädestä tulee verta.
Pelotan itseäni sanomalla että se on.. kaunis. Todella kaunis."
Siinähän tuo kuva onkin.. ei tosin netistä otettu vaan kännykästä..
Otin tosta mun paperilla olevasta kuvasta kuvan kännykällä ja laitoin tänne. Googlettamalla en enää tuota viehättävää näkyä löytänyt.
Näin hauskaa mulla taas tänään oli.. eikä niiden mun kahden kaverin halailut auta yhtään. Eikö ne vittu tajua että se sattuu!
Mua ei halata. Ei koskaan. Mitä syytä mua olis halata?
Vittu mä luulin että mä oikeasti merkkaisin niille jotain?!
Mulle ollaan uskoteltu että mä olen niille tärkeä. Ja mä melkein jopa vähäsen uskoinkin siihen. Vain vähän, onneks en enemmän.. olisin vaan saanu pettyä kahta kauheemmin. Miksi mut aina hylätään?
KUKAAN mun entisistä/nykyisistä kavereista ei oikeasti ole koskaan välittänyt musta. Miksi ne edes vaivautuu sietämään mun seuraa?
Miks mä en kelpaa kenenkään ystäväksi?
Oonko mä todella niin vastenmielinen?
Silloinkin kun mun kaks ainoota kaveria vaan halas siinä mun edessä.. se sattu. "Hymyile, niin kukaan ei huomaa että sinuun sattuu" toi on just niin mua. Ne ei osaa kuvitellakaan miltä musta tuntuu olla näin syrjitty, hylätty ihmisenkuvatus. Vaikka koulussa mua kuinka sattuis ja itkettäis kuinka.. pitää vaan kasata ittensä ja hymyillä sitä ainaista tekohymyä, eihän kukaan edes osaa erottaa mun teko- ja oikeaa hymyä toisistaan.
Miks just mun elämä on tuhoon tuomittu? Miks mä oon näin epäonnistunut ihmisenä? Miks.. miks... miks... miks... ONKO TÄÄ KAIKKI MUN SYYNI?!!
Onko kaikki vika oikeesti vaan mussa? Olenko mä todella niin huono ihminen etten mä kelpaa kenenkään ystäväksi?
Miksi juuri minä..?
Kommentit