Ranteet täynnä viiltoja.
Tai no, täynnä ja täynnä.. On niitä nyt viisi kaiketi?
Ja kuudes siinä melkein kyynärtaipeessa.
Sanoin tossa viime kirjoituksessa etten koskaan viiltäisi veren tuloon saakka, no senhän mä just tein. Ei sitä verta paljoa tule mut ei tarvikaan.
Kaveri sanoi olevansa huono ystävä koska ei aio estää mua, se ties ettei se auta mitään joten se ei ole siis edes yrittänyt.
Mä ymmärrän sitä kyllä, se on ihan oikeessa etten mä kuuntelis vaikka se anelis kuinka lopettamaan. Eikä se ole huono ystävä, vaan parhain mitä mulla tällä hetkellä on. Itsekin hän viiltelee kyllä. Toivon vaan ettei koskaan sattuisi mitään vahinkoa esim. ei pysty tyrehdyttämään veren vuotoa?
Ajatuskin on kammottava. O_________O

Jes! Huomenna on taas perjantai, ja koulupäiväkin kestää vaivaiset viisi tuntia. ;D

Eikai tässä muuta asiaa sitten ollutkaan?
Heippa.